Postkolonialistinen kirjallisuus

Postkolonialistisella kirjallisuudella tarkoitetaan kirjallisuutta ja tekstejä, jotka ovat osa kolonialistista diskurssia, tai jotka ovat syntyneet reaktiona tähän diskurssiin. Kolonialismia on esiintynyt läpi maailmanhistorian, mutta nykyinen postkolonialistinen kirjallisuus ja kritiikki keskittyy nimenomaan "uuden imperialismin" synnyttämiin ilmiöihin. Postkolonialistinen kirjallisuus on siis suurilta osin kirjallisuutta, joka liittyy ennen kaikkea useiden eurooppalaisten valtioiden 1800- ja 1900-luvuilla harjoittamaan siirtomaapolitiikkaan ja sen seurauksiin.

Postkolonialistiset tekstit voivat tuoda esiin erilaisuutta esimerkiksi tapahtumapaikan, nimien, teemojen tai kielen avulla. ^[1] Käsiteltävät teemat liittyvät usein kolonisaatioon ja sen seurauksiin sekä siirtomaan saavuttaman uuden poliittisen ja kulttuurisen itsenäisyyden tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Postkolonialistinen kirjallisuus tarkastelee kriittisesti myös rasistisia tai kolonialistisia piirteitä sisältävää kirjallisuutta. Uusimmissa muodoissaan postkolonialistinen kirjallisuus kyseenalaistaa myös vallitsevan postkolonialistisen diskurssin ja pyrkii avaamaan uudelleen aiempia tulkintoja aiheesta.

Postkolonialistisen kirjallisuuden kriitikot torjuvat väitteet kanonisesta länsimaisen kirjallisuuden universaalista ja yrittävät löytää rajoituksia ja puutteita länsimaisen kirjallisuuden tavassa myötäelää kulttuuristen ja etnisten rajojen ulkopuolelle. Oleellista on tutkia muiden kulttuurien kuvaamista kirjallisuudessa. Postkolonialisten kirjallisuuden kriitikot näyttävät usein miten kanoninen länsimainen kirjallisuus sivuuttaa kolonialismiin ja imperialismiin liittyviä asioita. Kritiikissä on myös kehitelty näkökulma, jossa marginaalisuutta ja ulkopuolisuutta tarkastellaan voimavaroina ja mahdollisen muutoksen luojina. ^[2]

1. ↑ Bill Ashcroft et al., The Empire Writes Back, 2002
2. ↑ Peter Barry, Beginning Theory, 2002